lauantai 26. joulukuuta 2015

"Ainahan te voitte adoptoida"

"Ainahan te voitte adoptoida." Tuo lausahdus tuntuu livahtavan melko usein biologisten lasten vanhemmilta lapsettomalle pariskunnalle. Jostakin syystä adoptio ei kuitenkaan ole ollut biologisten lasten vanhemmille ensisijainen vaihtoehto. Miksi siis oletetaan, että se olisi meillekään? Toisekseen moni tuntuu olettavan, että adoptioprosessi on kepeä lastenhakumatka. Kotimaan adoptio kestää arviolta 7-9 vuotta, kaikki jonossa olevat eivät saa lasta tuota kautta koskaan. Pelastakaa Lasten kautta toteutetaan vuosittain ainoastaan noin 30 kotimaan adoptiota (ja noin 100 ulkomailta adoptoitua lasta). Kansainvälinen adoptio saattaa onnistua nopeammassa aikataulussa - muutamassa vuodessa. Kansainvälisellä adoptiolla on kuitenkin aivan erilainen hintalappu - 10 000-20 000 euroa on ihan realistinen kustannusarvio. Kansainvälisissä adoptioissa lapset ovat yleensä vanhempia kuin kotimaan adoptioissa. Jos kotimaan adoptiossa lapsi saattaa olla nuorimmillaan kahdeksan viikkoinen, niin kansainvälisissä adoptioissa vauvaikäisiä harvemmin saa. Toisille tällä asialla on merkitystä, toisille ei.

Adoptioprosessi käynnistyy siten, että ollaan yhteydessä oman kunnan sosiaalitoimeen, joka ohjaa lakisääteiseen adoptioneuvontaan. Adoptioneuvontaan saattaa joutua jonottamaan jopa yli vuodenkin. Adoptioneuvonta itsessään kestää keskimäärin 1-2 vuotta. Tuona aikana pariskunta syynätään läpikotaisin. Tulevien vanhempien tulee olla mahdollisimman terveitä. Useat sairaudet saattavat olla este adoptiolle (mm. HIV, reuma, diabetes, epilepsia, masennus). Lisäksi viranomaisilla on omat periaatteensa koskien mm. vanhempien ikää (PeLa: adoptiovanhemman ja lapsen välinen ikäero ei  saa olla yli 45 vuotta), avioliiton kestoa sekä taloudellista tilannetta. Adoptioneuvonnan päätteeksi sosiaalityöntekijä kirjoittaa hakijoita ja heidän elämäntilannettaan, taustaa sekä adoptiomotiiveja ja kasvatusvalmiuksia kuvaavan asiakirjan. Tuota asiakirjaa vasten voi sitten hakea adoptiolupaa Valvirasta. Luvan saamisen jälkeen alkaa lopulta se varsinainen lapsen odottaminen - ja tämä siis kestää sitten sen x vuotta.

Osa saa lopulta adoption kautta lapsen, kaikki eivät. Tapahtuu myös adoptiokeskenmenoja. Jonottamisen pituus ei myöskään aina ratkaise, sillä adoptiossa etsitään ensisijaisesti sopivia vanhempia lapselle -  ei toisinpäin. Ja tämän sopivuusharkinnan tekevät siis viranomaiset parhaaksi katsomallaan tavalla. Adoptiojonossa ei ole vuoronumeroita. On myös hyvä muistaa, että suurimmalla osalla on takana vuosikausien lapsettomuus ja lapsettomuushoidot ennen adoptioprosessin aloittamista. Että sellainen simsalabim-ratkaisu.

Eräs perhe -blogissa oli mainio kirjoitus tähän adoptioaiheeseen liittyen. Suosittelen. Myös Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta 24.12.2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tähän kommenttisi. Kommentit julkaistaan moderoinnin jälkeen.